Koleran i Kimito år 1831
Text Nils-Henrik Nykänen, det mesta av texten är ur boken Fångster i tidens ström, 1983, skriven av Sven Antskog. Foto 2014: Peter Eriksson
Kolerapesten drabbade Kimito hösten 1831. Den 29 september 1831 invigde kyrkoherde Gabriel Hirn en skärskild begravningsplats i ”de öde Långdalarna” i Vreta by, för koleraoffer. Om det var för smittofarans skull eller om det fanns någon annan orsak, har inte framkommit.
Och koleran kom:
Den 22.9 dog dragonänkan Lovisa Sandblom på Sandö torp. Hennes man Matts stupade i kriget 1809 och änkan levde i stor fattigdom. 27.9 dog också dragonänkan Brita Berglund på Korfkulla torp. 28.9 dog änkan Caisa Henriksdotter från Krono Båtsmans torp. Den 1 oktober inträffade det andra dödsfallet på Korfkulla torp, då soldatänkan Anna Trygg avled. Också hennes man Jonas hade blivit borta i kriget 1808-1809. Den 6 oktober dog torparhustrun Maria Dunder och den 9 oktober hennes man Michel. Dunders bodde på Strömma torp.
Alla dessa sex personer var från Mattkärr. Att byn drabbades så hårt kan ha berott på föroreningar i dricksvattnet.
Det sjunde fallet inträffade den 6 november. Då avled f.d jägaren Johan Ström från Elmdal.
Det är också känt att den riksomfattande koleraepidemin 1831 – 1832 kom från öster och den grasserade i Sverige och Norge åren 1833 – 1834.
Då Sven Antskog besökte platsen 1983 (se bilden) blommade en orkidè ”Orchis makulatus” på gravkullen samt ”Jungfru Marie hand”.
Sven Antskog skrev ” Det torde på senare tid varit fråga om att få gravplatsen ånyo tydligt utmärkt. Jag hoppas att de planerna går i uppfyllelse”.
Hans önskan förverkligades 1985 då Lions-Club Kimito-Kemiö reste en minnessten med plakett, där namnen på koleraoffren är ingraverade.
Tjugo år senare ingärdades gravkullen med hörnstenar och en svart kedja, också det initiativet kom från Lions-Club.
Publicerad i Annonsbladet 10.12.2015
Kolera Kemiössä vuonna 1831
Kolera saapui Kemiöön vuoden 1831 syksyllä. Tämän vuoden syyskuun 29. päivänä kirkkoherra Gabriel Hirn vihki käyttöön erillisen hautapaikan, Vretan kylän "autioissa Långdalarnassa" koleran uhreille. Tiedossa ei ole, oliko tarkoituksena estää tartunnat vai joku muu syy.
Kolera saapuikin:
Rakuunan leski Lovisa Sand blom Sandön torpasta kuoli koleraan 22.9. Hänen aviomiehensä Matts oli kaatunut sodassa vuonna 1809 ja leski oli hyvin köyhä.
27.9. kuoli myös rakuunan leski Brita Berglund Korfkullan torpasta. 28.9. kuoli leski Caisa Henriksdotter Krono Båtsmans-torpasta. Lokakuun 1. päivänä kirjattiin jo toinen kuolemantapaus Korfkullassa; sotamiehen leski Anna Trygg menehtyi. Hänenkin miehensä Jonas oli kaatunut vuosien 1808-09 sodassa. Lokakuun 6. päivänä torpparinvaimo Maria Dunder ja saman kuukauden 9. päivänä hänen miehensä Michel menehtyivät. Dunderin pariskunta asui Strömman torpassa.
Kaikki kuusi asuivat Mattkärrissä. Suuri kuolleisuus Mattkärrissä saattoi johtua juomaveden saastumisesta.
Seitsemäs kuolema tapahtui marraskuun 6. päivänä jolloin entinen jääkäri Johan Ström Elmdalista kuoli.
Tiedämme myös, että valtakuntaamme vuosien 1831-32 saapunut koleraepidemia tuli idästä. Se levitti kuolemaa Ruotsissa ja Norjassa vuosina 1833-34.
Kun Sven Antskog kävi hautauspaikalla vuonna 1983 (ks. kuva!) hautakummulla kukkivat "Orchis maculatus" ja toinenkin kämmekkä.
Sven Antskogin mielestä hautauspaikka olisi merkattava selkeästi uudestaan. Hän toivoi näin tapahtuvan.
Antskogin toive täyttyi vuonna 1985 kun Kemiön Lions-kerho asetti paikalle muistokiven, jonka muistolaattaan koleran uhrien nimet on kaiverrettu.
Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen Lionsin aloitteesta hautakumpu aidattiin kulmakivin ja mustalla ketjulla.
Julkaistu Ilmoituslehdessä 10.12.2015